Blogiteksti: Tilastoja energiaköyhyydestä

Tilastoja ja faktoja Suomen energiaköyhyydestä

 

Energiaköyhyys on viime vuosina eurooppalaisessa energiakeskustelussa voimakkaasti esille noussut aihe. Sosiaalialan toimijat ovat kasvavissa määrin huolissaan haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien asemasta energiajärjestelmien muutospaineessa. Kasvavat energia- ja -jakelukustannukset vaikuttavat suhteessa eniten pienituloisten kotitalouksien energiapalveluiden saatavuuteen. Vuosien neuvottelutyö ei ole johtanut yhteiseurooppalaisen määritelmän muodostumiseen, joten EU:n jäsenmaissa ilmiö ymmärretään vielä hieman eri tavoin. Tässä kirjoituksessa syvennytään siihen, kuinka Suomessa määritellään ja mitataan energiaköyhyyden yleisyyttä. 

 

Energiaköyhyyden määritelmiä

  • Puutetta moderneista energiapalveluista
  • Riippuvuutta ylihinnoitelluista, hankalasti saavutettavista tai saastuttavista polttoaineista
  • Tilanne, jossa yli 10% kotitalouden tuloista kuluu energiapalveluihin
  • Tilanne, jossa kotitalouden tulot eivät kata riittävän lämpötilan ylläpitoa kotona tai energialaskujen ajoissa maksua

 

Energiaköyhyys Suomessa

”Suomessa on yhteensä 60 000 – 100 000 energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvaa omistusasunnossa asuvaa kotitaloutta. Näitä riskiryhmiä ovat 1960- ja 1970-luvun perusparantamattomissa kerrostaloissa asuvat pienituloiset, suurissa, mutta myös pienemmissä öljylämmitteisissä pientaloissa asuvat pieni- ja alle keskituloiset, sekä muissa isoissa ennen vuotta 1980 rakennetuissa perusparantamattomissa pientaloissa asuvat pienituloiset kotitaloudet.” Ympäristöministeriön raportti 6 / 2015

Ympäristöministeriö on käsitellyt ilmiötä myös raportissaan 21 / 2013 Selvitys energiaköyhyydestä.

 

Eurostat määritelmän ja laskennan mukaan Euroopassa yhteensä hieman alle 60 miljoonaa energiaköyhyydessä elävää, Suomessa energiaköyhien osuus väestöstä 2%

Energiaköyhyys Suomessa on Euroopan matalinta tasoa. Ikääntyvä rakennuskanta ja väestö, kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset sekä muuttotappioalueiden rahoitusmekanismien puute kuitenkin kasvattavat energiaköyhyyden riskiryhmää Suomessa.

 

 

 

 

Energiaköyhyyteen vaikuttavia tekijöitä

  • Suomessa 76% asuinrakennuksista pientaloja (Tilastokeskus, 2016), joista noin 80% rakennettu yli 30 vuotta sitten
  • Asuntoväestöstä 51% asuu pientaloissa (Työterveyslaitos, 2013).
  • Korjausrakentaminen noin 9-10 miljardin euron suuruinen sektori vuosittain ja sen osuus on ollut 42-44% urakoista (Tilastokeskus, 2018); muuttotappiollisten haja-asutusalueiden remonttien laina- ja tulorahoitus on muuttunut entistä haasteellisemmaksi
  • 6-10% pientaloasujista kärsii energiaköyhyydestä (Ympäristöministeriö, 2015)
  • Riskiryhmä koostuu etenkin eläköityvästä, vanhoissa rakennuksissa asuvista henkilöistä, joiden varallisuus tai asioidenhoitokyky eivät riitä välttämättömien energiapalveluiden varmistamiseen

 

Energiaköyhyyden torjunta

Suomessa ei myönnetä pientalojen energiaremontteihin tukia. Riittäviä tuloja saava kotitalous voi hyödyntää kotitalousvähennystä energiatehokkuutta lisäävien laitteistojen asennustyöhön.

Vanhustyön keskusliitto VTKL tarjoaa riskiryhmään kuuluville kotitalouksille maksutonta korjausneuvontaa.

KELA myönsi vuonna 2018 perustoimeentulotuen ohella tarveharkintaista tukea pientalon lämmitysmenoihin 5476 kotitaloudelle keskimäärin noin 234 € kuukaudessa per kotitalous. Suurimmalle osalle kotitalouksista myönnettiin taloudellista tukea enintään neljäksi kuukaudeksi vuoden aikana.

ARA myöntää vuosittain noin 36 miljoonaa euroa korjausavustuksia ikääntyneiden ja vammaisten yksityishenkilöiden asuntoihin. ARA:n tuki kattaa tarveharkintaisesti 50-70% kotona asumisen edistämiseksi tehtyjen toimenpiteiden kustannuksista.Tätä tukea ei ole kohdistettu varsinaisesti energiatehokkuuden parantamiseen, mutta voidaan käyttää tarvittaessa siihenkin tarkoitukseen.

ASSIST-hanke kouluttaa energiaköyhyyden monialaisia asiantuntijoita. Lue lisää kouluttautumismahdollisuuksista.